Omistukseen päätyneet kirjat -listaus 2012

Koska kirjojen listaaminen on ainakin minun mielestä hauskaa, aionkin esitellä teille listassani vuoden 2012 aikana minun omistukseeni jotain kautta päätyneet kirjat. Kirjoja en yleensä hanki, jos en ole kirjaa aiemmin lukenut ja siitä pitänyt.

 

Kirjoja olikin loppujen lopuksi yllättävän paljon, enkä ollut varma kaikista olivatko ne varmasti tämän vuoden puolella minulle tulleita. Tällaiset epävarmat kirjat ovat suluissa. Kirjat eivät ole järjestyksessä, koska en vain voi muistaa järjestystä. :D

1. Eoin Colfer: Artemis Fowl -sarjasta: Ikuisuuskoodi, (Kadonnut siirtokunta), Aikaparadoksi, Viimeinen vartija
2. Diana Wynne Jones: Liikkuva linna, Leijuva linna
3. Victor Hugo: Kurjat 1 & 2
4. Jane Austen: Ylpeys ja ennakkoluulo & Järki ja tunteet -yhteisnide
5. Grimmin sadut 1, 2 & 3
6. L. Frank Baum: Ihmemaa Oz, Tie Oziin
7. Astrid Lindgren: Ronja Ryövärintytär, Veljeni Leijonamieli
8. 3(-4) kpl keittokirjoja, joiden nimiä en nyt muista
9. J. R. R. Tolkien: Hobitti
10. Ursula Le Guin: Maameren tarinat 5-6

Eli 20 kirjaa on varmasti tänä vuonna päätynyt omistukseeni.

Miten teidän kirjavarantonne ovat karttuneet?

P.S. Tänä vuonna lukemieni kirjojen lista on ylhäältä sivupalkista löydettävissä.

Paulo Coelho: Veronika päättää kuolla

Paulo Coelho: Veronika päättää kuolla

238 s.

 

Miksi?: Olin kuullut kehuja kirjasta ja halusin tutustua.

Kirja alkaa Veronikan kertomuksella itsemurhastaan, joka ei kuitenkaan pääty toivotulla tavalla. Veronikan mielestä hänen elämässään ei enää tapahdu mitään erikoista. Itsemurhan jälkeen hän päätyy Villetteen, mielisairaalaan, jossa tapaa Zeljkan ja Edvardin. Olemuksellaan Veronika vaikuttaa muihinkin mielisairaalan asukkaisiin.

Kirjan juoni voisi toisaalta olla mielenkiintoinen, mutta jotenkin tuntuu, että itsemurhayritysaihe on jo aika hyvin kaluttu. Minusta oli kuitenkin mielenkiintoista lukea erilaisesta miljööstä kuin mihin on tottunut.

Kirja oli mielestäni toisinaan kaunista luettavaa ja pidin tästä Coelhon kirjasta enemmän kuin Alkemistista, jonka olen aiemmin tänä vuonna häneltä lukenut. Kirja saa ajattelemaan elämää sekä sen kulkua sekä monia monia muita asioita. Ainakin vähän, luulisin. En tiedä, pidänkö vai enkö Coelhon tyylistä kirjoittaa, sillä tämä on osittain kuin tajunnanvirtaa lukisi. Toisaalta sellainen teksti on joskus hyvääkin ja... niin. Sanotaan vain, että minulla ei ole kunnon mielipidettä tästä kirjasta. Tai Coelhosta yleensäkään. Tämä on ehkä enemmänkin sellainen kirja, jonka lukemisesta aiheutuva ajattelu on mielialasta riippuvaa, sillä se joko ärsyttää tai ihastuttaa.
 

"Veronika alkoi taas katua itsemurhayritystään, mutta karkotti ajatuksen päättäväisesti mielestään, sillä nyt hän tunis jotain sellaisra jota hän ei ollut antanut itsensä tuntea koskaan: vihaa.

   Vihaa. Lähes jotain yhtä konkreettista kuin seinät tai pianot tai sairaanhoitajat - hän pystyi melkein koskettamaan tuota ruumiista virtaavaa tuhoavaa voimaa. Hän antoi tunteen tulla välittämättä siitä oliko se hyvä vai paha - ei enää itsehillintää, naamioita, sovinnaisuuksia. Hän halusi olla elämänsä viimeiset pari kolme päivää olla mahdollisimman epäsovinnainen."

Arvio:
3½ tähteä

Kirjan ovat lukeneet ainakin Katja ja Jokke.

Stieg Larsson: Tyttö joka leikki tulella

Stieg Larsson: Tyttö joka leikki tulella
Millenium-sarja

691 s.
 

Miksi?: Pidin sarjan ensimmäisestä osasta (Miehet jotka vihaavat naisia) ja halusin lukea lisää päähenkilöistä.
 

Täytyy myöntää, että tämä sarja on saanut minut harkitsemaan enemmän dekkareiden ja jännäreiden lukemista. Minulla on vähän negatiivinen suhtautuminen dekkareihin, mutta ehkä minun pitäisi kokeilla lukea useampia ennen kuin tuomitsen koko genren. Vai mitä?

Kirja jatkaa tarinaa Mikael Blomkvistista ja Lisbeth Salanderista, mutta keskittyy tällä kertaa enemmän Salanderiin. Mikael on saamassa julkaistua seksikauppaa koskevan uutispommin, jonka kirjoittaja ja hänen avovaimonsa surmataan vähän ennnen julkaisua. Lisbeth joutuu epäilyksenalaiseksi ja loppukirja onkin rikoksen selvittelyä. Samalla käydään läpi ja saadaan uutta tietoa Lisbethin menneisyydestä, joka mielestäni oli kiintoisaa luettavaa.
 

Juonenkehittely oli sen verran hienoa luettavaa, että kirjaan koukuttuu väkisin. Hahmoilla on mielenkiintoiset taustat ja elämät ja he ovat eläviä, koska heistä kerrotaan niin paljon. Toisaalta joistain hahmoista ei ehkä olisi ollut tarvetta kertoa niin paljoa ja muutenkin kerrontaa vaivaa liiallinen yksityskohtaisuus, mutta en osaa päättää, onko se hyvä vai huono asia. Toisaalta tämä 700-sivuinen möhkäle oli joissan kohdissa puuduttavaa. Kuitenkin suosittelen kaikille, joita suurehko sivumäärä ei pelota ja jotka ovat samanlaisia dekkariepäilijöitä kuin minä.

"Kansioita olisi pitänyt olla enemmän. Vuosi sitten niissä oli ollut holhouslautakunnan yhteenveto hänen lapsuudenkehityksestään. Se puuttui. Miksi Bjurman olisi poiminut papereita pois kansiosta? Hän rypisti kulmakarjovaan. Mitään järjellistä syytä ei löytynyt. Sikäli kuin Bjurman ei tallettanut aineistoa myös jonnekin muualle. Lisbeth vilkaisi säleikköhyllyä ja kirjoituspöydän alimmaista laatikkoa."

Arvio:
4 tähteä